Mitä taas voi tehdä, on oletusarvoisesti haistattaa vitut kaikelle ja myöhemmin kokeilla rakentaa heti alkumetreillä tomuksi pamautetusta sikiönrauniosta jotain vähän mukavampaa. Yleinen ylenkatse antaa henkilökohtaista peliaikaa tarkastella tilanteita ja olevaisia sopivan matkan päästä, kunnes uskaltaa hengittää. Tätä kutsutaan myös itsensä pettymyksiltä varjelemiseksi, kuoreensa vetäytymiseksi tai tutummin ja suoremmin kusipäisyydeksi.
Entisenä överisosiaalisena haaveilijana alan hiljalleen kallistua tämän kyynisemmän vaihtoehdon puoleen. Onhan se aina tiedetty, että pessimisti ei pety ja mulukulla on paskanen loppu. Eikun se olikin ahneella. Samako tuo mulle, olen molempia.
