Onko kyse karmasta? Väistämättäkin on pakko ajatella olevansa huono ihminen.
En tiedä mitä teen tänään tai ensi vuonna. Haaveet eivät taida toteutua, enkä halua jatkaa näinkään. Olen huono sietämään pettymyksiä, varsinkin jos ei ole ketään, joka pitäisi minua sylissä kun itken krokotiilinkyyneleitä.
Pakko opetella ottamaan päivä kerrallaan ja pakko opetella olemaan yksin. Ihan totaalisen yksin. Takaraivossa ajatus, että tämä ihan helvetin oikeasti on vain ja ainoastaan oma syy. Masentavaa olla luuseri.
Tämä ei ole sitä elämää mitä haluan elää. Too bad, bitch.
Voi ainakin yrittää tavoitella omia haaveita ja aikaa toteuttaaksen ne on melkein koko elämä, jos ei ens vuonna niin seuraavana? Jos pystyy vaan korjaamaan ne pikkuvirheet jotka ovat estäneet pääsemään siihen tiettyyn haaveeseen.
VastaaPoista