Haluan nukkumaan. Näkemään unia lapasista ja villasukista ja pienistä oravista. Haluan saada nukkua niin pitkään kuin huvittaa, ilman että mikään piipittävä ja/tai soiva esine herättää minut aivan liian aikaisin tekemään jotain hyödytöntä. Tiedostan, etten anna unelle läheskään riittävästi arvoa, vaikka se onkin suloisimpia aktiviteetteja (heh heh), mitä löytyy.
Viikonloppu meni ehkä turhankin hurjissa, mutta vallan mukavissa merkeissä. Perjantai-illan tein töitä, jalkapallon ja mainion seuran lomassa. Lauantaina vuorossa olivat minulle etukäteen hyvin jännittävät, mutta loppujen lopuksi äärimmäisen miellyttävät mytkeet. Illan kohokohta ei varmastikaan ollut nilkan napsahtaminen a.k.a nyrjähdys. Pikku haaveri ei haitannut kovasti ennen kuin aamulla. Kiitos, promillet.
Nyt olen siis "rampa" – käveleminen luonnistuu, mutta hitaasti. Näytän vähän ankalta taapertaessani eteenpäin. (Minut ristittiin jo yksijalkaiseksi apinaksi, tänx.) Se siitä sitten, tididiidii. En taida jaksaa kertoa mistään enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti