Suloinen olo on taas tullut. Minä olen selkeästi talvi-(lue: loppusyksy!!)ihmisiä, tunnen oloni kotoisaksi kun lunta tupruttaa ujosti, muttei ole liian kylmä. En yleensä jaksa edes valittaa rännästä, vaikka koko tyttö kastuisi märässä lumituiskussa – se kun monesti muuttuu jossain vaiheessa pehmeiksi hiutaleiksi.
Loppusyksyllä ja talvella on myös ihan virallisesti sallittua hieman synkistellä. Ihan kuin se siihen vähään jäisi, mutta paljon paremmalla omallatunnolla saa harrastaa angstailua. Nick Cave & The Bad Seedsin As I Sat Sadly By Her Side sopii juuri tämänkaltaiseen kevytsynkkäilyyn, ehkä hempeään kyynelehtimiseenkin. Oikeastaan koko levy, jolta kappale löytyy, nimeltään No More Shall We Part on kovasti mainiota raastavaa herkistelyä loppusyksyn pimeisiin iltoihin ja hämäriin päiviin.
Tästä päivän musiikkitunnelmat. Seuraavaksi siirryn esseiden ja raporttien ihmetyttävään universumiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
lumi on kyllä ihana asia, jos sitä ei tule liikaa eikä ulkona ole liian kylmä. =D miinus 30c ja sankka lumisade ei oo kyllä mikään miellyttävin yhdistelmä.
VastaaPoistaSepä se. Minä tykkään siitä noin miinus kolmesta ja kevyestä, jouluisesta lumisateesta. Siinä on ihan äärettömän ihana tunnelma.
VastaaPoista