Eilinen maanantai on ollut hyvä maanantai. Muutenkin kuin maanantaiksi. Ja osa tästä tiistaista jota olen nyt ehtinyt katsella, kuunnella ja muuten aistia neljä tuntia kahdeksan minuuttia. Aamuyön YUP ja Matti Johannes Koivu saavat tuntemaan ja ja ja. Hyvä. Hirmu hyvä. Jos minä joskus meen naimisiin niin minä haluan häävalssinani kuulla YUP:n ts. Jarkko Martikaisen ja Mari Rantasilan Alla jalavapuun. Mutta en tiedä menekö koskaan.
Viiniä kaatui lattialle ja kaadoimme siihen purkin ruokasoodaa. Minä ehdotin suolaa, mutta sooda toimi luultavasti paremmin. Erittäin hyvää viiniä, muuten. Nimi on Don Dinis, portugalilainen reserva vuodelta 2005. Rypäleestä en saa humalaltani selvää, välttämäti.
Joulukuu. Joulukuu on vähän pahasta, onneksi olen tajunnut kunnolla sen kulumisen ja olemassaolon vasta hiljattain. En yleisesti ottaen pidä joulusta, mutta perjantainen mahdollinen joulupäivällinen mainioiden ihmisten keralla tuntuu hyvältä. Varsinkin kun ei tarvinne syödä jouluruokaa, myää.
"Intiaanit ymmärtävät kaiken". Niin mekin, me ollaan intiaaneja. Tai noitia, ehkä. Muistakaa aina, että "Ken latuja hiihtää, on latujen vanki, vapaa on vain umpihanki."
Rakastakaa toisianne. Tai tykätkää ainakin. Jos jotakuta on aihetta vihata tai inhota niin tehkää se - omassa älykkyydessänne ja omassatunnossanne. Hyvää yötä, maailmankaikkeus.
Np. Moby - Porcelain (tekee surulliseksi, vaikka onkin kauneutta parhaimmillaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti