Hirmu kiire ja aivojen täyttymys täytyy olla kun ei jaksa ehdi huvita edes kirjoittaa tänne caicen cansan iloxi ja riemuxi. Kenties myös semmoinen ihan ujo ja hienoinen yleinen kyrpiintyneisyys lähes kaikkeen olevaan – mutta se nyt on ihan perusjuttuja. Uskottelen itselleni tekeväni paljon töitä ja kaikkea, ihan vaan saadakseni stressaantua ja ahdistua asiasta. Tai sitten en vaan ymmärrä toimieni kokoluokkaa. Tiedä häntä.
Nyt olen lapsenvahtina vanhempieni luona. Katson veljen kolmen herttaisen, mutta käsittämättömän villin tyttölapsen perään. Nukkuvat, pienoiset. Minä olen kova ja rautaisa rankkis ja nautin puolikasta 0,33 Koff- Extra Brew- oluttakaljaa typerän viikon nollaamiseksi. "Enemmän mallasta, runsaampi humalointi" sanotaan tässä.
Uskaltaako tässä tilanteessa käydä tupakalla? Taidan, hermostuttaa muuten liikaa. Nuoren ja wilkkaaan ihmisen cun pitäisi päästä toteuttaman omia toimiansa caupungien wilkkeeseen. Mitä? Unille minun pitäisi päästä. Unille sopivaan paikkaan. Lähden tervaamaan keuhkojani pakkaseen ja kaadan oluenlopun pois, ehkä. Rauhallinen (?) viikonloppu tappoviikon päätteeksi. Enpä usko.
Kissa oksensi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti