Olenko minä yrittäjä? Millainen on yrittäjä?
Yritän vääntää esseetä yrittäjyydestä erään yrittäjyyskirjan pohjalta. Ei tule mitään. Onko vika huonossa kirjassa, siinä, etten ymmärrä sitä tai käsitettä yrittäjyys vai yksinkertaisesti siinä, että en ole yrittäjä tai yrittäjähenkinen?
Yrittäminen nyt on helppo ilmaus sinänsä. Pakko yrittää tehdä jotain tehdäkseen ihan mitä tahansa. Aina pitää ensin yrittää, yrittänyttä ei laiteta. Kauhean kuluttavaa moinen toiminta osaa kuitenkin olla, jos ei ihan tarkalleen tiedä mitä yrittää. Minä yritän vaikuttaa ja vakuuttaa. En tiedä onnistunko yrityksessäni ollenkaan. Yritinpähän ainakin.
Yritän myös kauhean kovasti pohtia, missä olisi hyvä olla. Millaisessa kodissa, millaisessa koulussa, missä työpaikassa ja millaisten ihmisten kanssa. Välillä on siis, välillä ei. Kun minun idealistisessa hullumaailmassani olisi koko ajan hyvä olla. Not gonna happen. Vaikka miten paljon yrittäisi.
Rakas isäni pamauttikin eräällä automatkalla noin viikko sitten hienon elämänviisauden: "Älä koko ajan yritä niin paljon". No mitäs saatana pikkutyttö tekee kun opettajat ja lehtorit ja mentorit ynnä muut kohkaavat ympärillä siitä, kuinka yrittäjähenkisyys on hieno juttu sekä uusi Nokia, puhumattakaan siitä että yrittämisellä rikastuu ja muuttuu maailman parhaaksi tyypiksi.
Kumpaa uskon, maailman viisainta ja minut kasvattanutta miestä vai niitä muita? Vaikea arvata. Tästälähin yritän yrittää vähemmän.
Yritys hyvä kymmenen. Ja papukaijamerkki ja muuta paskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti