Paskalla päivällä paska loppu. Hipillä paskanen loppu.

Itkettävän ikävä päivä. Semmoinen, että tuntuu kuin olisi krapula ja morkkis, vaikka ei ole edes juonut. Kaikkialle sattuu ja kaikkein eniten sieluun. Mietin jo hetken, että tämän päivän voisi pyyhkiä pois elämänkartalta, mutta ei kai. Se olisi typerää.

Olen kuitenkin tänään sanut viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Vanhempien, sukulaisten ja hyvien ystävien. Uikutin eräälle surkeuttani ja sitä, etten enää edes osaa nimetä asioita, joista nautin. Hän ehdotti, että kannattaisi kokeilla kirjoittaa asioita ylös. Ihan sillä tavalla miettimättä, päiväkirjamaisesti. Tässä minä tekemässä moista. Katsotaan auttaako.

Pitää lopettaa tupakointi.