Dippadai, sanoi hepokatti maantiellä

Pitänee hankkia enemmän vapaa-aikaa tai keksiä sitä jostain, jotta ehtii kirjoittaa muutakin kuin työjuttuja = päivittää blogia. Sinänsä se on kai luonnollista, että tämäkin toiminta tapahtuu vähän kausittain silloin, kun ehtii tai silloin, kun on riittävän luovalla tuulella. Tällä hetkellä kumpikaan noista ei päde, mutta päätin kirjoittaa silti. Vähintään tyhjentääkseni pääkoppaani.

Kiirettä siis piisaa. Pari viikkoa sitten alkoi kuusiviikkoinen työharjoittelu Teatteri Eurooppa Nelosella. Hirmuisen kiinnostavaa ja mukavaa hommaa. Sitä on myös paljon.

Sen lisäksi kun pitäisi vielä tehdä toisia töitä, harrastaa, nähdä ihmisiä ja värkkäillä rästiin jääneitä kouluhommia, on soppakattila melkoisen syvä ts. duunia tulee korvista ja sieraimista. Siksi en ehdi. Se on ehkä hyvä syy.

Hoppuavan arjen keskellä lämmittää ajatus toukokuisesta reissusta Barcelonan taivaan alle hyvän musiikin ja lämmön keskelle. Ollaan menossa suuremmalla porukalla Primavera Sound -festareille, jonne tulee esim. Interpol, The National, Pulp ja Suicide ynnä muuta ihanaa. En ole ollut näin pähkinöinä hetkeen. Myös Ilosaaren vastajulkaistu artistitarjonta houkuttelee kuin makea valkoviini banaanikärpäsiä. Olisinpa rikas. En ole, mutta silti menen molempiin. :)

Muuten elämä on kai aika mallillaan. En uskoisi että sanon näin, mutta meinaa varmaan tuo kevätaurinko piristää paatunutta kevätvihaajaakin.

Olen nyt myös niin suopealla lässynlää -tuulella, että toivotan kaikille hyvää ystävänpäivää. Ehkä se johtuu vaan tuosta kissasta. En minä mitenkään muuten jaksaisi. (Toinen kuvavaihtoehto oli muuten keskaria näyttävä pieni poika, kuvatekstinä "FUCK YOU, GUYS!" Hihhih. )