Osallistun haasteeseen, jossa on kyse pitkäaikaisesta, laiskuuden ja "vaikeuden" takia toteutumatta jääneestä haaveesta. Vietän maaliskuuni täysin vegaanisena (ainakin ruuan suhteen, en aio heittää ikivanhoja nahkatamineitani pois, mikäli niille on käyttöä).
Ajoittaiset vegaanikaudet ovat minulle lakto-ovovegenä tuttuja jo, mutta tällä kertaa tavoitteena on jatkaa vegaanielämää haasteen jälkeen, mikäli homma onnistuu riittävän kivuttomasti. Itsehän en kotiini osta kovinkaan paljoa eläinperäistä ravintoa, mutta koulu sekä parrakkaamman puoliskon ja vanhempieni jääkaapit vaikuttavat ravitsemukseeni melko paljon. Pitänee hamstrata soijamaitoa ja kantaa banaania aina taskussa, jos sattuu ettei saakaan kelpuuttamaansa ruokaa.
Seuraava ongelma on allergiat. Olen ainakin vähän yliherkkä usealle ruualle ja harmittavan moni niistä on joko hedelmä tai kasvis. Näihin kuuluvat ainakin tomaatti, kiivi ja suklaa, pähkinäallergiaa tutkin parhaillaan ja ananas aiheuttaa selkeitä oireita, joskaan en aio ikinä lopettaa sen syömistä. Aivan varmasti onnistuisin vegaaniudessa ilman näitäkin, mutta toki asia hankaloituisi. Olen nimittäin "pikaruuan" ystävä, kourallinen pähkinöitä, raakasuklaapala ja ananaspurkki korvaavat nykyäänkin lounastani.
Asiasta kolmanteen: minusta täysin kasviperäisen, tasapainoisen ravinnon saanti on edelleen liian hankalaa. Nyt en tarkoita kotiolosuhteita. Myös suurempien kaupunkien keskustoihin mahtuu monenlaista, myös vegaanipöperöä. Lähinnä viittaan siis koulu- ja työpaikkaruokaloihin.
Ainakin oman laitokseni keittäjät – vaikka ovat varmasti ammattitaitoisia ja laittavat usein maittavaa apetta – omaavat hyvin köyhän kasvisruokatietouden. Olen kuullut legendaa keskusteluista siitä, onko tonnikalapasta kasvisruoka vai ei. Se vähän hirvittää. Monesti myös lakto-ovovegetaaristen ruokienkin proteiinipitoisuudet ovat surkeahkoja. Ei se riitä, että on kermaa ja porkkanoita. Tekisi mieli käydä opettamassa soijarouheen käyttöä.
Yhtä kaikki, minusta tulee siis vegaani, ainakin vähäksi aikaa. En usko että sen jälkeen palaan takaisin vanhoihin ravitsemustottumuksiini, ellei aiv an erikoistilanteessa ole pakko ottaa äidin tekemiä kermaperunoita "kun se ei muistanut, etten käytä maitoa".
(Kuva vegaaniliiton sivuilta.) Ruokapyramidit ja -ympyrät ovat ihanan nostalgisia, tulee kouluajat mieleen.
Mulla on ruokavalio taas kallistunut lakto-vegetarismiin päin. Se johtuu ehkäpä siitä, että taloudellisesti se on hieman halvempaa ja siitä, että laiskana ihmisenä haluan saada kaikki tarvitsemani kalsiumin ja vitamiinin helpommin. Sehän ei tarkoita, ettenkö saisi niitä myös vegaaniruuasta.
VastaaPoistaMutta tämä ei tarkoita, ettenkö palaisi joskus vegaaniksi. Aika näyttää.
Ja mitä tulee noihin vanhoihin nahkatamineisiin tulee, niin vegaanihan voi käyttää vanhoja tamineita. Kunhan ei siis osta uusia tilalle. Käyttökelpoisen vaatekappaleen heittäminenhän on ekologista tuhlausta.
Toivotan hyvää matkaa vegaaniuden parissa.
Kiitos!
VastaaPoistaEn minäkään sano, ettenkö palaisi lakto-ovovegetarismiin. Maito ja kananmunat luomuina ovat mulle riittävän eettisiä. Vegaanius, kuten mainittua, on vain pitkäaikainen haave jota en ole vielä päässyt toteuttamaan. Se nyt on vaan fakta että lakto-ovon on huomattavasti helpompi, ehkä jopa edullisempi saada kaikkia ravintoaineita riittävästi.
Pahoin pelkään, että allergiat ja matala hemoglobiini ajavat minut lopulta käyttämään ainakin vähän maito- ja kananmunatuotteita. Rahasta en huoli niin, vaikka sitä olisi vähän. Ruoka on järkevä sijoituskohde.
Olet oikeassa nahkatamineiden suhteen. Itse olen aina ollut samaa mieltä, mutta olen myös saanut useammalta henkilöltä haukut äitini vanhasta nahkatakista. Se oli siis vain selvennys heille, jotka ovat eri mieltä kanssani.