Katsokaa, hei katsokaa, kun mies murtuu

Kun minä olin pieni, mulla oli yksi syylä. Oikean käden keskisormessa. Hyvä syy näytellä keskisormea kaikille. Sitten kun kyllästyin syylään, tein, niin kuin kovat jätkät tekee ja purin sen irti. Nykyään minä oon vähän niinkuin tuo meidän alakerran mies, joka juo viinaa ja huutaa itsensä sekä muut kerrostalon asukit uneen. Paitsi etten huuda, koska huutaminen on rumaa.

Väsyttää ja turhauttaa. Kävin pitkästä aikaa urheilemassa, siitä tuli uskomattoman euforinen olo, varsinkin kun pääsi kuntosalin saunaan vielä jumpan (oikeastaan kolmen) jälkeen. Nyt euforia on kateissa, kun tekemättömyydet painavat taas päälle, nestehukka sekä riittävän hyvän ruuan puute aiheuttavat kolotusta pääkoppaan ja luukku muistuttaa taas ydinräjähdyksen jälkeistä tilaa.

Juoksisin turhaumani pois, ellen olisi riehunut tänään jo kahta tuntia. Huomenna nimittäin kolottaa, se on ihan varma. Sen sijaan siivoan minkä ehdin ja uskallan tähän aikaan illasta. Kylläpä helpotti. En jaksanut edes kirjoittaa kovin vittumaisesti, vaikka kaikki tarttuu kaaliin ihan liiaksi. Yleensä masennun joulunajasta, mutta nyt tuntuu ihan huippuhyvältä päästä vanhemmille lepäämään ja syömään.