Jännitys tuntuu vatsalihasten läpi enkä enää tiedä, olenko olemassa tässä vai jossain muualla.
"Kaikki järjestyy." No niin järjestyy, mutta miksi asiat piti sekoittaa niin, että ne pitää taas järjestää uudelleen?
Yritän purkaa turvonnutta päätäni pianon äärellä ja naapuri hakkaa joko kattoa tai lattiaa, en tiedä kuuluvatko äänet ylhäältä, alhaalta vai oman kalloni uumenista.
Mikä on minkäkin arvoista ja minkä arvoinen minä olen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti