Puhdistus

No niin. Eiköhän se ole taas aika aloittaa ihan puhtaalta pöydältä tämä helkkarin tunne-elämä.

Täysin hillittömän tunteenpurkaukseni maininkeja sain puida aamuneljään. On ihan hyvä läppä herätä omaan nauruunsa ja siihen, että vanhemmat nauraa vieressä, itkettyään ensin koko yön. Aamulla ehdin juoda kahvia ja syödä kunnon aamupalan. Se on harvinaista herkkua nykyään. Sitä paitsi tuoreet mansikat ja pensasmustikat laskivat vitutusprosenttia ihan huomattavasti.

Mulla on vähän sellainen olo, että tarvitsen kunnon irtioton kaikkeen. Taidanpa seuraavana vapaana viikonloppuna hilpaista mökille saunomaan ja lukemaan hömppää laiturilla. Myönnän nyt avoimesti kaikille ja ennen kaikkea itselleni, etten voi ollenkaan hyvin enkä voi jatkaa tätä miellyttämis- stressi- ja unettomuuskierrettä yhtään pidempään.
Mun kroppa alkaa näyttää, ettei kestä tätä enää. Säikähdän joka kerta, kun en saakaan henkeä ja kasvot puutuvat. Olen loppu.

Tiedän kyllä paremmin kuin hyvin, että kaikki rullaa ja tuleekin varmaan rullaamaan ihan mukavasti, kunhan pääsen vähän jaloilleni taas. En vaan ole vielä riittävän ehjä enkä kypsä ihminen kestämään yhtään enempää epävarmuutta, vastuuta tai painetta. Minä kestän vaikka sisulla tämän viikon, sitten keskityn esimerkiksi vehreään luontoon. Joka tapauksessa, itseni aion unohtaa täysin.