tiistai 15. kesäkuuta 2010

Well kiss me goodnight

Kolmen päivän krapula, oh yeah. Lauantaina juhlittiin, oli kivaa tiettyyn pisteeseen asti. Enkä mielestäni ollut edes missään ihan kamalassa humalassa. Pitäisi varmaankin tajuta, että kahden tunnin tanssitreenit lähes päivittäin kahden viikon ajan saattavat vaikuttaa viinapäähän.

Sunnuntaina oli niin kamala olo, etten ole sellaista pitkään toviin kokenut. Juomisen jälkeen en varmaan koskaan. Eilinenkin meni ihan dagen efter-tunnelmissa, töistä ei meinannut tulla mitään ja kaikki oli vaikeaa. Ruoka, rakas ystävä ja korni hömppäleffa pelastivat päivän saldon plussan puolelle.

Viime yönä en nukkunut - taaskaan - muutamaa tuntia enempää, joten tänään ei sujunut mikään myöskään. Siivosin siis puoli kahteen, kun uni ei halunnut olla kaveri. Jotain hyvää siis siinäkin yössä. Joskin jokusen tunnin unosten jälkeen on kai oletettavaa, on taas aivan kamala.
Kaikki, mitä luen, kirjoitan tai puhun, pyörii päässäni ääninauhana, joka kuulostaa uutistenlukijalta.

Ja sitten päivän pelastukseen: Deadsoul Tribe - Lost In You
Mulle tuli yhtäkkiä sellainen olo, että pakko kuunnella tämä kappale. Kuuntelin kahdesti.
Näitä oloja on tullut viime aikoina hirvittävän harvoin. Olen kuunnellut musiikkia lähinnä siksi, etten ole kestänyt hiljaisuutta tai olen halunnut parantaa oloani. Mutta tietyn kappaleen himoa en ole hetkeen kokenut.

Pitää muuten ostaa myös tämä Deadsoul Triben levy A Lullaby For The Devil. Aivan infernaalisen hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti