Koulu alkoi. Anteeksi, opiskelu. Ei, vaan asiantuntijuuden tavoittelu kulttuurituotannon saralla. Ensimmäinen päivä oli lomailun haurastuttamalle aivotoiminnalle jokseenkin tuskainen, mutta toisaalta hyvin avaava. Jonkinlainen ajatushiillos jäi päähäni kytemään, kyllä se vielä leimahtaa. Hieman kieltämättä jännitti ja jännittää edelleen. Itse opiskelu vaikuttaa helvetin mielenkiintoiselta, mutta pohdin, miten kauan minulla menee tottua rutiiniin ja saada pääni vastaanottavaiselle tuulelle.
Toisaalta rutiini ja äärimmäisen mielekäs tekeminen varmasti parantavat syksyn tullen laskevaa mielialaani. Niin paljon kuin tätä kultaista vuodenaikaa rakastankin, se laittaa minut itkemään ja surkeilemaan. Itkemisen suurena kannattajana en olisi ikinä uskonut sanovani näin, mutta joskus herkätkin tilanteet voisi hoitaa ilmaan itkuun pillahtamista. Tiedä häntä. Olen minä ihan valmis vollottamaan entiseenkin tahtiin, kunhan kukaan ei käy minua sellaisen vuoksi katsomaan aivan kieroon.
Yhtä kaikki, minä olen opiskelija.
Opiskelija.
Herre gud, ihan kuin viime kerrasta olisi kulunut useampiakin vuosia eikä vaan sitä loppujen lopuksi pikkuista yhtä. Olenpa vielä tässä alkuinnostukseni huumassa ihan satavarma, että minusta tulee hitonmoinen kulttuurituottaja. Repikääpä siitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti