Omien ajatustensa ja tunteidensa selvittely on yllättävän vaikeaa, vaikka olisikin spekuloinnin ja turhamaisen syväanalyysin mestari muiden asioiden kohdalla. Olen yrittänyt päiväkausia setviä päässäni yhä kireämmälle kiertyvää lankakerää. Sepä ei aukea enkä kohta ehkä saa langan päästä kiinni. Menen vain elämän mukana tietämättä, olenko onnellinen vai kaipaanko jotain vallan muuta.
Jos ymmärtäisinkin kaipaavani jotakin erinomaisen erilaista, kaipauksen kohde ei ole lainkaan selvä. Mitä haluaisin tehdä elämälläni, jos en tekisi sitä mitä nyt? Miksi haluaisin tehdä jotain muuta? Kenen kanssa haluaisin aikani viettää? Missä toivoisin olevani? Kysymyksiä löytyy loputtomiin, eikä niihin löydä vastausta ajattelemalla sen paremmin kuin olemalla ajattelematta. Yritän siis tietoisesti olla myöskään odottamatta sitä ahaa-elämystä, jonka tiedän vielä joskus saapuvan.
Sillä välin voin keskittyä esimerkiksi paremmaksi ihmiseksi tulemiseen. Tai jotain. (Typerä ja töksähtävä lopetus johtuu yksinomaan siitä, etten jaksa enää kirjoittaa enkä viitsi muokata tekstiäni enää myöhemmin. Hah.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti