Maanantaiaamu. Iltapäivä, jos tarkkoja ollaan. Onneksi en ole tarkka. Olisinko ennemmin ylpeä, että olen herännyt jo tähän aikaan? En kai kehtaisi. Eihän se ole ylpeydenaihe, että herää kaksi tuntia myöhemmin kuin kunnon kansalaiset, vaikka se olisikin kaksi tuntia aiemmin kuin se-ihan-oma rytmi viime aikoina.
En pystynyt lähtemään kouluun, jota ei kuulemma saa kutsua kouluksi. Yhtä kaikki, jätin henkilökohtaisen opiskeluvelvollisuuteni väliin henkisen pahoinvoinnin takia. Minusta se on säälittävää, mutta on annettava säälittävyytensä itselleen anteeksi, koska muuten ei toivu koskaan. Ongelmani taitaa olla juuri anteeksiantamattomuus itselleni.
Selitelläkseni mahdollisimman paljon, en ihmettelisi jos minulla olisikin kuumetta. Oloni heiluu myös fyysisesti perusikävän ja erittäin ikävän välimaastossa. Kannatti manata, sanoi shamaani kun flunssan sai.
Olen siis kipeä, mutta rikas. Maksoin vuokran ja sähkölaskun. (En siis taida enää olla varsinaisesti rikas, mutta rahaa on käyttää. Sentään.) Taidan hipsiä sinne, missä myydään tavaraa rahaa vastaan ja ostaa jotakin, millä saan keuhkoni tervattua ja mieleni rauhoitettua. Tai sitten en.
Löysin Joy Divisionin, löysin Depeche Moden ja löysin Siouxsie and the Bansheesin. Löysin Petúr Benin, Blackfieldin sekä Sopor Aeternuksen uudelleen. Rakastuin. Osaisipa sitä rakastaa ihmistä yhtä pyyteettömästi kuin musiikkia. Tai kahvia.
... Ja vaikkei itse taitaisikaan pyyteetöntä, aitoa, avointa ja viatonta rakkautta, osaa kaivata sellaista. Harmi, että ei ole ketään joka osaisi rakastaa koko sydämestään. Näin puhuu tyttö, joka ei vielä hetki sitten uskonut mihinkään muuhun kuin rakkauteen ja sen kaikkivoipaan ja pelastavaan voimaan.
Mihin minä nyt voin uskoa?
Luovuuteen? Höpö höpö.
Savukkeisiin ja alkoholiin? Epäterveellistä.
Vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon? Idealismia, joka ei koskaan toiminut.
Itseeni? Viimeiseksi varmaan koko maailmassa.
Niinhän se on. Rakkaus repii meidät erilleen ja on julma. Eikä silti ole mitään niin vahvaa olemassa. Ihminen on heikoilla tässä maailmassa, vaikka luuleekin olevansa eliökunnan kruunu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti