Tässä teille taas sosiaalipornoa.
Kävin vaihteeksi jännittäviä monologeja päässäni. Automatkan aikana ne vaihtuivat dialogeiksi isäukon kanssa. Olen jotenkin luonut ihan uuden suhteen isukkiin näinä vaikeampina hetkinä.
Tuntuu yllättävän hyvältä saada tyystin erilaista näkökulmaa asioihin.
Mutta silti olen tehnyt omia päätelmiäni.
Ei mun kanssani voi luoda normaalia ja tervettä pari- tai ihmissuhdetta, koska en ole normaali enkä terve. Boheemi, isä sanoo. Vitun hullu, minä sanon.
"Sun pitäis hankkia itsellesi joku taiteilija, jota ei haittaisi se, että kaikki on vähän sekaisin."
Niin varmaan - toista kahelia ei kai hetkauttaisi niin paljon, että tyttö on ihan umpitunneli.
Fiksut järki-ihmiset, pysykää kaukana. Ihan tosi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti