Tähän ikään mennessä sitä ei voi sanoa tajunneensa jotakin elämän tärkeistä asioista ja niiden arvojärjestyksestä. Mutta pimeänä talvi-iltana, kun vihdoin pääsee lämpimään turvakoloonsa hetkeksi vain riistääkseen itsensä sieltä kohta pois, on ilmassa kaihoa. Onko tässä mitään järkeä? Eipä kai, mutta onko sillä mitään väliä?
Onko lauseen "Millään ei lopulta ole mitään väliä" sanominen tai allekirjoittaminen henkisen maailmanlopun lietsontaa? Se viittaa kaiken toivon menettämiseen ja ranteet-auki-en-enää-jaksa-tätä-angstimentaliteettiin, mutta toisaalta se antaa vapauden.
Vapauden tehdä mitä vaan, koska sillä ei enää ole väliä, mitä teet. Se ei merkitse, tuomitaanko sinut, arvostetaanko sinua tai pelätäänkö sinua. "Millään ei ole mitään väliä" on ase, joka oikein ja hyvin vähäisesti käytettynä mahdollistaa huolettoman elämän.
Se on kuin valta - yksikään ihminen ei osaa käyttää sitä oikein.
Miten paljon helpompaa on sanoa "Paskan väliä, mua ei kiinnosta", kuin "En voi oikein hyvin, enkä jaksaisi välittää enää itsestäni". Katsokaa näitä rikkinäisiä nuoria.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti