Lohduton lohtu.
Mistä mä sen tietäisin, millainen mun olo on nyt. Ihan liikaa tunnetiloja yhtä aikaa, ei niitä voi mitenkään kuvailla.
Miten helppo onkaan haluta, miten vaikea saada. Miten helppo on saada, miten vaikea pitää.
Miten helppo pitää ymmärtämättä miksi pitää, miksi ei pitäisi pitää. Miten lopulta ei tiedä, onko se haluaminenkaan niin helppoa kun ei tiedä mitä haluaa.
Ehkä pitää vaan hyväksyä, että tästä ei välttämättä tule helppoa.
Pysyä silti kannassaan, jos on varma että haluaa. Valintoja pitää tehdä ja niiden takana pitäisi pystyä pysymään - ainakin pääasiallisesti. Jos ei pysty, pitää pyytää anteeksi itseltään ja muilta. Aloittaa alusta.
Alusta aloittaminenkaan ei loppujen lopuksi taida olla niin helppoa kuin mitä siitä puhutaan. Alku on tyhjyys ja tyhjästä on paha nyhjästä. Ellei ole jumala ja kykenevä luomaan uuden maailman seitsemässä päivässä. Minä en usko sellaiseen ollenkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti