Vastaan on jo tullut ihan kunnon haasteitakin, esimerkiksi huomenna ja ylihuomenna mulla on pari juttukeikkaa, jotka pelottavat mua ihan oikeasti. Lähinnä siksi, etten voi mitenkään tietää, olenko riittävän hyvä ja siksi, että uusien ihmisten haastatteleminen on aina pelottavaa. Olen arka.
Leivoin äsken pullaa. Siitä on erittäin pitkä aika kun olen viimeksi leiponut mitään, mihin tarvitaan hiivaa.
Jotenkin minun ja leivontahiivan kemiat eivät oikein pelaa - pullista ja sämpylöistä on aina tullut vähintäänkin oudon makuisia.
Luulen, että tällä kertaa vehnäsestä tuli ihan hyvää, joskin mies pöydän ääressä sanoi koostumuksen olevan hieman sämpylämäinen - mutta maku oli kuulemma hyvä. Sämpylämäisyydellä hän tarkoitti lievää sitkeyttä, joka ei ainakaan tuoreena haitannut. Katsotaan sitten huomenna kun varsinainen kohdeyleisö - eli meidän työpaikan porukka ja äitini, jolla on synttärit - pääsevät osingoille leipomuksistani.
Pari pullaa lupasin säästää myös eräälle herralle, jonka tapasin erittäin sattumalta perjantaina. Tänään tiemme kohtasivat taas hieman sattumalta ja kävimme paikallisessa kuppilassa juomassa kahvit/teet. En tiedä uskallanko sanoa tällaisia asioita, seurusteleva nainen kun olen, mutta jokin siinä ihmisessä kolahtaa niin paikalleen, että ihan hassulta tuntuu. Oikeastaan pelkään tätä tilannetta, koska olen vähän turhan hyvä ihastumaan. Kyseinen miekkonen kun on vielä niin miellyttävältä tuntuva yksilö.
Asiaa ei toki auta se, että minun ja nykyisen poikaystäväni suhteessa ei kaikki ole ihan kohdallaan. Eikä ole ollut toviin.
En kuitenkaan aio tehdä hätiköityjä päätöksiä, pakko ajatella asiat pitemmälle kuin yleensä.
Enkä tiedä ihmisistä yhdistelminä mitään, mutta tässä teille takuuvarma yhdistelmä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti