Kaksi brunssia

Neljä ruisleipää, kaksi banaania, kaksi vaniljajogurttia. 664 kcal.
Laittoman paljon kahvia. Maha täynnä, mieli virkeänä.

Olen vihannut peilikuvaani taas muutaman päivän ja harrastanut hajoilua auttamattoman paljon. Ainakin jälkimmäisen otaksun ja melkeinpä toivon johtuvan viikon takaisesta, kohtalaisen holtittomasta alkoholinkäytöstäni. Siksi olenkin juomatta ainakin tämän kuun. Katsotaan sitten, osaanko käyttää nautintoaineita fiksummin vai olenko edelleen onnettoman lärvihakuinen. Epäonnistuneesta "huikattomasta huhtikuusta" opikseni ottaneena ajattelen asioista vähän rennommasti. Minä en ryyppää siksi, koska se tekee minulle niin pahaa. En siksi, että todistaisin kellekään pystyväni siihen.

Ensin mainittuunkin saattaa väkijuoma vaikuttaa. Se on paisuttanut minut ulos farkuistani ja vääristää peilikuvani kaalista varpaisiin. Eilen katsoin itseäni kokovartaloheijastajasta ja mietin, missä välissä musta on taas tullut näin saatanan ruma.
Se hermostuttaa. Lähes kaikki hermostuttaa. Pidin äsken laittoman lyhyen lounastauon, koska en yksinkertaisesti pystynyt istumaan Ilta-Sanomien ja banaanin äärellä yhtään pidempään.

Stressi, josta luulin jo päässeeni tai jonka olemassaolon unohdin hetkeksi. Mulla on jatkuvasti joku ihmeellinen jännitystila päällä. Viime yön nukuin levottomasti, mutta onnellisena. Tällä purppuraisella sekunnilla en ole aivan niin varma siitä onnellisuudestakaan. Mulla on kylmä ja yksinäinen olo puolivieraalla työpisteellä. Istun mykät luurit päässä, koska se tuntuu turvallisemmalta. Jospa kohta jaksaisin laittaa musiikkia.
Ehkä jotakin piristäviä renkutuksia.