Aaaaaah ja voi tätä elämän riemua ja keveyttä!
Tuntuu siis hyvältä. Uudessa kämpässä on kaikki ihan vinksin vonksin ja heikun keikun, mutta se on kuitenkin minun. Minun oma. My precious. Sain loukkooni eilen sohvan ja pöydänkin ikkunan ääreen. Nyt alkaa järjetön purku- ja sisustamisprosessi. Kun asunto on kohtuullisen kondiksessa, voinkin sitten aloittaa sotkemisen.
Olohuoneesta puuttuu verhot ja tauluja pitäisi saada seinille. Kirjat hyllyyn, muuttolaatikot ja -säkit ja -kassit tyhjiksi. Vaatteita on niin maan helvetisti, etteivät kaappeihin mahdu. Mutta mikään ei voi haitata mua nyt, koska minulla on oma pikku koti ja siellä kahvinkeitin ja kaapissa pullo vaniljavodkaa yksinäisien hetkien varalle.
Yksinäisyyttä minä pelkään. Mutta siihenkin on totuttava, ettei aina voi kutsua jotakuta lämmittämään henkisesti kylmää asuntoa. Siksi se onkin lämmitettävä itse. Siinä minä en aio enää koskaan epäonnistua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onnea uuteen kotiin! :> Minnepäin muutit?
VastaaPoistaKiitos paljon! Vieläpä kun tästä sais inhimillisen asua.
VastaaPoistaKuokkalan keskustassa on uusi tukikohtani. :)
Okei, mietin jo että muutitko pois kaupungista kun hait kouluunkin. Mut kiva ettet vielä ainakaan. :>
VastaaPoistaEn sentään, tykkään Jyväskylästä liikaa. :) Käymään saa tulla, keitän kahvit!
VastaaPoista