Se on tainnu toi Katariina olla taas vähän. Olin töissä eilen ensin 7 ja puoli tuntia normaaliaikaan, sitten toki jatkoin vielä kymmenestä pilkkuun. Wannabe-toimittajan hehkuvaa ja willihköä elämää.
Voi helevetti kun olikin taas maailman hienoin ilta. Uskomattoman kivaa.
Olisi tietysti pitänyt ottaa rauhallisemmin, ehkä nukkua, ehkä lähteä ennen sitä pilkkua.. Tai sitten ei. Jorailu ja ilomieli (lue:liemi) olivat liian suuria houkutuksia pikkutytölle ja niin sitä taas mentiin karaoken, tiskin ja tanssilattian väliä kun haastattelut oli tehty.
Minäpä kuitenkin heräilin sattuneesta syystä turhan aikaisin ja lähdin kipittelemään aamulla kotia kohti. Join vähän tsumppia, istuin pianon ääreen ja sain taas jotain kuraa aikaiseksi. Meidän keikka Yläkaupungin yössä varmistui ja tästä alkaa ankara valmentautuminen esitykseen. Ihanaa, mutta hirmu jänskättävää!
Joka tapauksessa, jokainen joka tämän nyt lukee, on velvoitettu kuulemaan Riina & Makeisia Aalto-museolla 22. toukokuuta kaiketi klo 18.30.Tai teidät syödään. (Epävirallisessa promokuvassamme olemme niin hiton pelottavia, ettei kukaan edes uskaltaisi epäröidä saapumistaan)
Nyt kuuntelen Nine Inch Nailsia ja pitkän tähtäimen suunnitelmana siivota kämppä. NIN laulaa tuolla nyt että "nothing can stop me now." Mulla on just semmoinen olo nyt. Semmoinen olo on aika kohtuullisen mukava, tiedättekös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti