Mun pitäisi jo nukkua - olisi jo tunnin verran varmaan pitänyt - mutta on levoton olo.
Silloin, kun on tällä tavoin levoton olo, ei nukuta. Ei välttämättä edes pysty nukkumaan.
En tiedä nyt aivan tarkalleen taaskaan, että mistä tämä järjetön levottomuus oikein johtuu.
On minulla aavistukseni kyllä, mutta ei ikinä kannata uskoa aavistuksiin. Varsinkaan jos on herkkä (lue: yliherkkä) naisihminen ja jos suinkaan on taipumusta ylitulkintaan.
Oikeastaan - parinkymmenen sekunnin analyysin tuloksena voin todeta, että mulla on kuin onkin aika paska olo. Vaikka kaiken piti periaatteessa olla ihan hyvin.
Mutta kun mun aivot (vai onko se sydän vai sielu vai solar plexus, karma, astraaliolemus, tunnekeskus...) eivät voi sallia sitä mulle. Kun mikään ei koskaan voi olla hyvin, koska kaiken kuuluu olla huonosti ja paskaa ja sellaista, että on aihetta vikistä onnettomasti ihan mitättömistä syistä. Mitättömistä, maailman suurimmilta ja painavimmilta asioilta tuntuvista syistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti