Pari päivää yöpaitamekkoa ja sotkuista tukkaa.
Ruotsalaisilla on sotkuinen tukka, ne laittaa hiuksiaan sekaisin varmaan kaksi tuntia.
Minulla siihen menee kahdeksan, tai ehkä kuusikin riittää. Joskus neljä. Jos mulla on joku apuna, voi mennä hieman vähemmän aikaa, mut siihen tarvitsee astetta enemmän energiaa. Itsekseni teen sen tiedottomassa tilassa. Mutta otsahiukset pitää aina kammata.
En uskonut, että koskaan sanoisin mitään tällaista - mutta jostain kumman syystä nyt tuntuisi hyvältä olla ihan turta ja tiedoton. Tunnoton - Jenni Vartiainen sanoisi varmaan niin.
Ehkä siksi, että elämä olisi helpompaa. Toisaalta, en ole kyllä koskaan oikein perustanut yksinkertaisesta elämästä. Eihän siinä ole mitään mieltä, jos elon polut ovat suoria ja siistejä. Minä tarvitsen kunnon kivikkoa ja käppyrää - pitää vähän hyppiä tunteakseen olevansa voimissaan!
Mutta nyt mulla on mustaa kahvia. Haaveita ei ole murskattu ennen huomista Konsan pääsykoetta. Ostaisiko joku mulle tupakkaa ja viskiä että saan kunnon raspikurkun huomiseksi? Mulla ei ole varaa kun ostin nättejä kynsilakkoja ja apteekin salmiakkia.
Desperado on liian matala ja mun pitäisi hannelelauriutua tai vaihtoehtoisesti paulakoivuniemistyä huomisaamuksi. Kurkku on kyllä siihen malliin kipeä, että ehkä onnistun.
Tänäänkään en osaa kirjoittaa yhtään. Anteeksi.
Saan aikaan vain surkumielistä tekstiä, vaikka tosiasiassa nautin tästä aamusta aivan suunnattoman paljon. Palaverissakin nauratti, kun fuckin' ituhippinä puhuin soija- ja seitannakkien puolesta. Lihanakit loppuivat kaupoista, hah.
HV. (Hyvää vappua.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti