Silmissä palaa liekki ja minä vannon. "Kukaan ei enää ikinä saa satuttaa minua tällä tavoin. Kukaan ei saa hyppiä varpailleni, murskata niitä. Kukaan ei saa hyppiä sydämelläni niin, että veri lentää ikkunoihin ja kuivuu ruskeaksi. Kukaan ei saa satuttaa minua enää ikinä."
Miten kovasti tekisikään mieli puhua hellästi ja lempeästi, olla kärsivällinen.
"Rakastan sinua, mutta älä enää koskaan, koskaan tee minulle näin."
Ja silti huudan: "Jumalautavittu, mitä sinä kuvittelet tekeväsi, ei minua näin kohdella, perkele tiedätkö edes miltä minusta tuntuu, saatana, sinä rikoit minun sydämeni ja kaiken mitä minussa on. Minä kuolen nyt ja kuolen yksin."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti