Viina on viisasten juoma.

Huikaton huhtikuu.
No mitä helvettiä?
Alkoholinhan piti olla helppotus näihin päänsisäisiin ja -ulkoisiin ongelmiini. Punkkua naamaan ja pohtimaan filosofisia. Ei kai mikään auta niin hyvin kuin lähteä laitettuna ja itsevarmahkona paikallisiin kapakoihin katsomaan, miten se oma viehätysvoima toimii. Tarkoituksena on aina juoda pari, pitää vähän hauskaa ja palata kotiin huomatakseen olevansa ördäyskansan yläpuolella. Neljän absintin jälkeen sitten toteaa olevansa ihan pelti kiinni eikä enää todellakaan minkään yläpuolella. Hyvä, jos lattiatason.

Mutta silti - juominenhan on ratkaisu kaikkeen, eikö? Holi nostaa tunteet pintaan ja pistää ihmisen avoimeksi. Paha olo ja vaivaavat asiat pitää saada ulos. Kunnon känni päälle vaan ja sitten joko itketään, nauretaan tai jorataan tuskat pois.
No viime keskiviikko oli nyt sitten sellainen iltama, että kaikki tavoitteet toteutuivat. Itkettiin (en siis ainoastaan minä), naurettiin, huudettiin ja tanssittiin.
En tiedä katosiko kenenkään tuska - ainakaan pysyvästi- mutta sentään oli hillittömän hauskaa niinä hauskoina hetkinä.
Se kuitenkin saa riittää nyt. Olen niin herkässä tilassa, että biletys ei tee mulle hyvää. Vannon vähintäänkin tämän kuun ajan tervehenkiseen terapiaan urheilun, taiteen ja vitamiinipitoisen ruoan muodossa.
Katsotaan sitten, mikä superihminen olen vappuna.