Hukka tarkoittaa sutta.

Minä olen kyllä aivan helvetin hukassa.
Mutta nyt se tuntuu - ihme kyllä - ihan hyvältä. Tuntuu siltä, että näin kuuluukin asioiden olla. Alle kaksikymppisen naisen kuuluu olla hukassa, pihalla, kassalla, kahvilla ja kebabilla koko ajan. Se on elämän kiertokulku, selvät sävelet kuuluvat vakiintuneeseen elämäntyyliin ja minulla ei sellaista ole. Eikä kuulu olla.

Välillä saa olla varmuuden pilkahdus, mutta toivo löytyy aivan muista asioista. Toivo löytyy vapaudesta, anarkiasta ja elämän katsomisesta monenväristen lasien läpi. Toivo on menetetty tai vähintäänkin katoamassa, kun päivärutiini valtaa arjen ja Emmerdalen katsominen pehmeällä, liian kalliilla sohvalla kuulostaa maailmanvalloitusta houkuttelevammalta.

Tänään tuntuu tältä. Mutta huomenna varmaan katson Emmerdalea sohvannurkassa ihan tyytyväisenä.

Lähden tänään kirpparikierrokselle. Kevätshoppailuun menisi muuten liiallisesti lateja. Tällä kertaa aion esitelläkin löytöni, mikäli niitä tulee.
Olisi hienoa pystyä päivän asu-tyyppiseen politiikkaan, koska olen viime aikoina vähän katsonutkin, mitä laitan päälleni. Pohditaan.