Sinisissä kynsissä.

Ei pitäisi koukuttua sonnan kirjoittamiseen niin, että tarvitsee ilmaista itseään sitä kautta useamman kerran päivässä. Olen vaan niin hermostunut, vaikka en oikeastaan stressaakaan huomisesta. Todella ristiriitaista, että on ihan kohtuullisen rento fiilis, mutta pää meinaa silti räjähtää. Tekis mieli sanoa, että "Vitut koko helvetin pääsykokeesta, minä jään kotiin runkkailemaan ja juomaan kaljaa."

Tietysti siellä räjähdysalttiissa kopassa on satakakskyt+1 muuta asiaa ja siinä kun ne keskenään puuroutuvat, niin on semmonen borssikeitto kaalissa ettei siitä hevillä eroon pääse. Siksipä jäsentelen edes kaksi ajatusta ja helpotan ruttuelimeni (joo, just sen) taakkaa.

Muutan alle viikon päästä. Avaimet saan viimeistään maanantaina. Eihän siinä sinänsä tule mikään kiire, onneksi, koska asun porukoilla tällä hetkellä ja jos tavarata jää tänne, saan sen koska vaan pois täältä. Mutta halu ja tarve päästä omaan kotiin on suuri. Tilaan ja ympäristöön, jota ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa ja jossa päätösvalta on vain minulla. Vuokraisäntää lukuunottamatta. Se tuskin tulee käymään.

Nämä selitettyäni, silitettyäni itseäni ja vakuutettuani, että pysyn hengissä vielä, voin yrittää nukkumisen jaloa taitoa. Huominen on huomisen jälkeen ohi ja tämä maailman suloisin asia helpottaa ja rauhoittaa.